Taimitarhan lapset

Helmikuun alussa kylvin 28 latva-artisokan siementä, niistä vain yhdeksän lopulta iti. Olisikohan itävyyttä voinut jotenkin parantaa? Kenties liottamalla siemeniä tai kylmäkäsittelyllä? Eipä sillä, että minulla olisi ollut edes paikkoja kylvömäärälle. Katsotaan moniko näistäkään aluista selviää kasvupaikalle asti. Parin puutarhaopuksen ja netistä kaivamieni blogijuttujen mukaan latva-artisokka on jonkin verran haastava laji. Kenties tästä Puutarha-artikkelit -blogin latva-artisokan viljely -jutusta on hyötyä, mikäli latva-artisokan viljely kiinnostaa.

Koulintavaihe noin neljä viikkoa kylvöstä.

Aikaisesta kylvöstä johtuen, taimitarhan ensimmäiset lapset pääsivät talvilomallekin mukaan. Autoon pakattiin harrastusvälineiden lisäksi myös koulitut latva-artisokan taimet ja kasvivalo. En todellakaan halunnut riskeerata näiden taimilapsosten kanssa - viime vuonna joidenkin taimialkujen kanssa kävi vähän huonosti. Samasta syystä lykkäsin muidenkin siementen kylvöä talviloman yli.

Latva-artisokat talvilomalla kelohonkamökissä.

Syksyn satoa odotellessa voikin katsella sopivia reseptejä ja juomia valmiiksi. Makoisaa odottelua!

Munankuorista kalkkia ja parempaa maata

Puutarhaa voi harrastaa myös kasvukauden ulkopuolella. Talviaamujen munakokkeleihin käytetyistä ja keitettyjen munien kuorista syntyy luonnonmukaista (ainakin luomumunista) munankuorirouhetta eli lähes puhdasta kalkkirouhetta. Keitetyt munankuoret voi sellaisenaan laittaa purkkiin odottamaan rouhintaa kun ne ovat kuivuneet, mutta tuoreiden munien kuoret on syytä huuhtoa ennen kuivaamista. Rouhinnan voi tehdä silppurilla tai tehosekoittimella, jonka on oltava suljettava malli, ettei pöly leviä joka puolelle. Kuoret jauhautuvat hyvin epätasaisesti - osa hyvinkin hienoksi - siitä huolimatta rouheen karkeusasteen voi itse määritellä.

Karkea munankuorirouhe parantaa maan rakennetta ja samalla luovuttaa hitaasti kalkkia - hitaammin kuin kalkkijauheet. Typpilannoitus happamoittaa maata ja kalkki vähentää maan happamuutta parantaen ravinteiden liukoisuutta (kalkitusopas). Jotkut kasvit viihtyvät kuitenkin happamassa maassa, joten niille ei munankuorirouhetta tarvitse antaa. Useimmat juurekset ja vihannekset viihtyvät kuitenkin happamuudeltaan 6-6,5 pH:n maaperässä, kaali ja herneet jopa neutraalissa kasvualustassa. Suomen maaperä on usein hapanta eli alle 5 pH:n (miksi kalkitaan). Maaperän happamuuden voi mitata pH -mittarilla tai pH -liuskoilla. 

Kaupalliset kalkkivalmisteet on tehty kalkkikivestä johon on lisätty mm. magnesiumia. Munankuoretkin sisältävät jonkin verran magnesiumia ja fosforia, niiden määrät ovat kuitenkin pieniä. Tavan vuoksi ei kuitenkaan kannata kalkita, se voi johtaa maaperän epätasapainoon. Osana luonnonmukaista viljelyä pienet määrät karkeata munankuorirouhetta lienee kuitenkin paikallaan tasapainoittamaan hevosen lannan runsasta typpipitoisuutta. Rouhe kannattaa lisätä maahan joko syys- tai kevätmuokkauksen yhteydessä.

Siemeniä, siemeniä

Tuleva viljelykausi häämöttää jo mielessäni. Postiluukustani kolahtaa Kotipuutarha -lehti, jonka luen huolella viljelynälkää liennyttäen. Illalla selailen hyötykasviyhdistyksen sivuja ja klikkailen itseni yhdistyksen jäseneksi, klik, lisäilen tilaukseen siemeniä, klik, klik, klik, klik...

Haikeana mietin, että tämä on viimeinen kesäni nykyisellä palstallani. Kaivan netistä vielä tietoja Helsingin viljelypalstoista ja tutkin mahdollisuuksiani hakea niitä. Asuinlähiöni lähellä olevalle palsta-alueelle olen ollut jonossa puolitoista vuotta. Silloin jonossa oli 100 hakijaa ja keskimäärin palstan saamiseen menisi kuulemma muutamia vuosia. Tarkistin kaupungiosat -sivuilta palsta-alueen tämän hetkisen saatavuustilanteen ja keskimäärin jonotusaika oli neljä vuotta. Osallistun siis taas hyötykasviyhdistyksen arpajaisiin huonolla arpaonnellani, mutta joskus senkin on käännyttävä. Työmatkani varrella olisi pari vaihtoehtoa, joten taidan selvitellä niidenkin tilanteen.

Siemenvalikoimani on viljelymaa-alaani nähden ylimitoitettu. Mökkipalstallekaan ei kovin paljon mahdu kasvattamaan. Ehkä sinne voisi tänä kesänä hankkia pari lavaa viljelyä varten ja yrittää ehtiä hieman useammin myös hoitamaan viljelyksiä ja samalla sielua järvimaisemissa.

Lisäyksiä siemenvalikoimaan ja sinimailasta idättämiseen.

Parin tomaattilajikkeen siemenet näytän laittaneen myös ostoskoriini, vaikka tomaattien viljely-yritykset ovatkin eniten tuottaneet pettymyksiä. Toinen lajike on amppelitomaatti - eikä minulla ole edes parveketta... Jokin ajatus siinä varmaan oli, se selvinnee myöhemmin.

Perusvillasukat

Sain viime kesänä lahjaksi kasvivärillä värjättyä lankaa ystävältäni Senzeni Na Farmilta Arkansasista. Mietin pitkään ja hartaasti, mitä raaskisin siitä tehdä, ja päädyin tekemään villasukkiini raidat. Toiseksi langaksi valitsin polyamidilla vahvistetun sukkalangan, joka kestäisi kulutusta kantapäissä ja jalkapohjissa paremmin.

Raitalanka on värjätty Pokeweed (Lännenkermesmarja, Phytolacca americana) -kasvin marjoilla. Lopputuloksena on kaunis murrettu punainen. Lankaa jäi vielä toisiinkin sukkiin ja toinen lahjaksi saatu käsinkehrätty ja -värjätty vyyhti jäi vielä odottamaan kohtaloaan.

Langat:
Viking Raggen (70% superwash wool, 30% nylon) 100 g
Senzeni Na Farm Pokecounty (100% wool) 35 g

puikot 4,5 mm
koko 38
silmukat 40