21 toukokuuta, 2015

Marokkolainen minttu


Annalan taimitorilta tarttui mukaani tänä vuonna vähemmän hankintoja kuin viime vuonna, vain rosmariini ja minttu. Prismasta olin löytänyt jo aiemmin Emsan yrttiruukun. Olen aina suhtautunut hieman skeptisesti näihin erilaisiin yrttiruukkuihin, mutta tässä oli minua miellyttävä muotoilu, joten rohkaisin mieleni ja ostin niitä jopa peräti kaksi kappaletta. Toiseen laitoin tänään marokkolaisen mintun ja toinen on varattu vielä taimitarhassani istutusta odottavalle basilikalle. Nämä yrtit pääsevät keittiöni ikkunalaudalle ja toivottavasti myös maustamaan ruokiani.

Kastelua vaille

Vesivarasto täytetty

En huomannut kysyä myyjältä uuden yrttini taustoista mitään ja googlesta löytyi hakusanoilla "marokkolainen minttu" vain ohjeita minttuteehen ja maininta siitä, että tämä olisi se ainoa oikea minttu mojitoon.

Ilmeisesti mintun juuret tarvitsisivat isomman ruukun, kuin mihin sen nyt laitoin(http://kaupunkiviljely.fi/mita/yrtit/). Toivotaan, että saisin siitä kuitenkin riittävän sadon tämän kesän kokkauksiin - ja ehkä siihen mojitoonkin.

20 toukokuuta, 2015

Neuletakkihaaste


Haastoin itseni viime syksynä neulomaan käsin neuletakin - valmiiksi asti. En ollut pariinkymmeneen vuoteen neulonut mitään villasukkaa, pipaa tai kaulaliinaa kummempaa. Joskus nuoruusvuosina muutaman neulepaidan sain alulle, mutten koskaan valmiiksi asti. Ylioppilasjuhliinkin neulotun neulepaitani hihat olivat äitini käsialaa.

Jotta haaste ei olisi liian helppo käytin ohjeesta poikkeavaa lankaa sekä neuloin taka- ja etukappaleet pyöröpuikoilla yhdeksi kappaleeksi. Etukappaleiden reunaan neuloin vielä viisi silmukkaa nurjaa, jotta reuna käpristyi kauniisti nauhamaiseksi huolittelemaan neuletakin reunat.

Etukappaleen reunanauha
Neuletakin alkuperäinen ohje on Suuresta Käsityölehdestä nro 10/2014. Lankana käytin Hjerte Garnin Alpaca Silkiä. Haasteista ja neulehistoriasta huolimatta takki valmistui. Ehkä seuraava neuleprojekti on astetta helpompi.

Valmis neuletakki

06 toukokuuta, 2015

Metsäinen mansikkamaa

Mansikkamaanpaikka
Mökillä oli vielä viime vuonna metsänreunassa vanha mansikkamaa. Se kaivettiin jo syksyllä ylös ja vanhat mansikantaimet päätyivät kohopenkin ainesosiksi. Tänä keväänä edessä olikin mansikkamaan perusparannustyö.

Puunjuuria vanhalla mansikkamaalla
Vanha mansikkamaa oli puunjuurien, puolukanvarpujen ja rikkakasvien juurien valtaama - ei ihme, ettei mansikoita juuri tullut. Paksuimmat puunjuuret pantiin poikki kirveellä ja ohuemmat oksasaksilla. Maa-aines nostettiin ylös.

Kaivuu-urakka alussa

Vastassa peruskallio
Kaivuu-urakka päättyi peruskallioon ja syvyyttä kuopalle tuli vain 10-15 senttiä. Projekti eteni vaihe vaiheelta eri vaihtoehtoja puntaroiden. Paikka ei ehkä ole kovin ihanteellinen mansikkamaalle, mutta sellainen oli tilattu ja sellainen piti saada. Juurimattoa kuopan pohjalle, päälle hieman soraa salaojaksi ja maa-aineksen kasaaminen takaisin mansikkamaalle. Tiedostan, että koko maa-aines olisi ehkä ollut syytä vaihtaa. Puntaroin taas vaihtoehtoja. Luvassa on joko armotonta kitkentää tai jonkin kateviljely vaihtoehdon valitseminen. Maa-ainestakin pitäisi olla enemmän.

Kahvitauko
Taitaa olla taas kahvitauon ja pohdinnan paikka. Reunatkin pitäisi jotenkin ratkaista. Olin toivonut, että kuopasta olisi voinut kaivaa syvemmän ja juurimaton reunan laittaa maantasalle. Nyt on ehkä hankittava mansikkamaata reunustamaan turve- tai vaikka tiiliharkkoja. Kohopenkkien väliin päätettiin laittaa vielä hieman soraa ikäänkuin poluksi. Viikonlopun päättyminen pakottaa jättämään urakan toistaiseksi tähän.

Kykkimisvaon alku